Kuvaaja sai taas kahvia juodakseen

Joku tiedotustilaisuus.

Kuvaajien määrä vähenee toimituksissa, mutta keikkojen määrä pysyy samana. Tästä seuraa muutamia asioita. Kuvauksia ei ehditä suunnittelemaan. Kuvaajalla on keikalla vähemmän aikaa, tilanteet lavastetaan nopeasti. Kuvaaja kuvaa haastattelun, ei itse asiaa. Alamme käydä tiedotustilaisuuksissa kuvaamassa. Ne jotka toivat suomalaisen lehtikuvan ulos tiedotustilaisuuksien paperinmakuisesta maailmasta eli tekivät siitä kuvajournalismia, katselevat varmaan nykymenoa surumielin.

Olen yrittänyt ymmärtää lehtikustantajien logiikkaa: "enemmän huonompia kuvia vähemmällä väellä". Vaikea on nähdä kuinka nykyisessä kuvatulvassa määrä voisi jotenkin korvata laadun.

Ehkä meidän kuvaajien olisi myös syytä katsoa peiliin ja miettiä, ovatko omat kuvat riittävän mielenkiintoisia. Sellaisia joista lukija olisi valmis maksamaan.

Mikä se oli? Pistos sydämessä?