Hiihtäjä takaapäin

Hiihtäjä Kari Varis Kontiolahdella.

Lauantaina töissä

9:10 Töihin hieman myöhässä.

9:15 Kahvia, kotona oli loppu.

9:20 Kone käyntiin ja päivän työlistaa selvittelemään. Keikkoja on vain neljä, mutta aikataulu on tiukka: tunnin sisällä pitäisi olla kolmessa eri paikassa, ja kahden keikan välimatka on 25 km. Yhdessä kuvatilauksessa mainittu "tehdään fiilistelyjuttu" -lause aiheuttaa hymähdyksen. Jos nyt ehtisi saada edes jonkun ruudun.

9:40 Aamuvuoron toimittajan kanssa aikataulujen läpikäyntiä. Perussuomalaisten piirikokouksen aikataulu on pahin mahdollinen minun aikataulun kanssa. Päätän kuvata uuden puheenjohtajan kokouksen jälkeen, vaikka parhaat kuvat toki saisi juuri valinnan varmistuttua.

9:50 Eilisistä ruuduista muutama arkistoon, jotain yleistä "syksyn lehdet varisee" -tuubaa, mutta kyllä niitäkin tarvitaan.

10:00 Etsimään päivän lehti ja tarkistamaan, oliko eilen kirjoittamani frisbeegolfpätkä lehdessä. Mistähän tästä talosta löytyisi tuore lehti? Ei löydy, enkä muista digilehden salasanaa. Nyt täytyy jo lähteä. Toimittajalla on kiire, on hänen ensimmäinen uutisjuttunsa. Kevyesti aloitetaan: vuorossa käsityömessut.

10:55  Parkkipaikka löytyy läheltä. Pikainen kierros ympäri Areenaa, kolme kuva-aihetta: yksi lehteen, yksi verkkoon ja yksi varalle. Yksinkertaista kuvaa, polttoväli lukittuna yli 50 mm ja kuviin korkeintaan kolme henkilöä. Parin palstan kuvaan ei kannata tunkea liikaa informaatiota. Parhaassa ruudussa toimittaja oli ehtinyt hiipimään taustalle. En ymmärrä, miten en nähnyt tuota kuvatessa?

11:20 Kuvat tehty. Pieni ongelma ilmeni. Toimittaja oli unohtanut kysyä kahden kuvassa olevan naisen nimet. Tätä ei ole nyt aikaa jäädä ratkaisemaan, menköön ilman nimiä. Urheilutoimittaja Haapala odottaa jo ampumahiihtostadionilla. Siellä alkaa 35 minuutin päästä hiihtotapahtuma.

11:55 Saavun massahiihtotapahtumaan. Sataa räntää, ja jo parkkipaikalla käy selväksi, etteivät massat ole liikkeellä. Ilmoittautuneita on 14, joista matkaan lähtee 10. Saan kasaan neljä erilaista aihetta 30 minuutissa, onneksi hiihtolenkki on lyhyt ja hiihtäjät tulevat monta kertaa ohitseni. Kuvauskopterinkin otin mukaan, mutta sitä ei tässä sateessa nyt lennetä.

12:35 Auton nokka kohti Joensuuta, jossa Perussuomalaisten piirikokous on jo käynnissä. Mietin pitäisikö ajaa sittenkin Onttolaan, jossa oli sovittu toimittajan kanssa treffit motocrossradalle klo 13. Päätän kuitenkin kiirehtiä Joensuuhun.

Piirikokouksessa pidetään puheita. Puheet tuntuvat kestävän ikuisuuden, kun olisi jo kiire seuraavaan paikkaan. Joku kokousyleisöstä ihmettelee, miksi media on päästetty kokoukseen. Voimme kuulemma seurata kokousta puheenjohtajan valinnan ajan. "Älkää huoliko, heti kun saan ruudun uudesta puheenjohtajasta, lähden kiitämään Onttolaan", ajattelen. Soitan motocross-jutun toimittajalle myöhästyväni.

13:30 Puheenjohtaja lyö nuijaa valinnan merkiksi, suljin laulaa ja sitten takkia päälle. Samaan aikaan uusi ja vanha puheenjohtaja halaavat, en ehdi siirtyä oikeaan paikkaan, takki roikkuu jo toisessa kädessä ja laukaisen pari kuvaa. Kuvassa näkyy vanha puheenjohtaja, mutta uuden kasvot jäävät piiloon.

13:35 Nälkä. Marketin salaattibaari tuo pelastuksen. Vielä ei tosin ehdi syömään.

13:50 Onttolan motocrossradalla vietetään hautajaisia. Ely-keskus on sulkemassa rataa, ja harrastajat ovat rälläämässä kuin viimeistä päivää. Paikalla on hautakynttilöitä, jotka toimittaja halusi kuvaan. Yritän saada kynttilät ja motocross-kuskin samaan kuvaan, mutta ei se onnistu luontevasti. Joillakin toimittajilla on tapana kertoa kuvaajalle, mistä kuva kannattaa ottaa. Nuorempana se ärsytti, nykyään siihen osaa suhtautua rennommin: useimmiten neuvot ovat hyödyttömiä, mutta joskus toimittajalta voi tulla käyttökelpoinenkin idea. Toimittajat ovat erityisen innostuneita kylteistä. "Siellä on sellainen kyltti, josta saisi HYVÄN kuvan." Kun tekstin ammattilainen valitsee kuvauskohdetta, siinä täytyy tietenkin olla tekstiä. 

14:15 Neljä eri motocross-aihetta taas kasassa ja suunta kohti toimitusta.

14:30 Toimituksessa. Nyt ruokaa mahaan. Kauhea nälkä.

15:00 Toimitussihteeri kertoo, että päivän lehdessä oli julkaistu minun kuvaamani arkistokuva, jossa oli jotain häikkää. Kaivan lehden esiin ja huomaan kolmossivulla suttuisen kuvan päiväkodin lapsesta. Kuva näyttää jotakuinkin siltä, jos vuoden 2001 kännykkäkameralla olisi kuvattu A3-kokoinen juliste. Taittaja on tehnyt 10 % osasuurennoksen vanhasta  arkistokuvasta. Tätä kuvaa on painettu 15 miljoonan euron painokoneella 40 000 kappaletta. Maailman kalleinta kalankäärepaperia.

15:50 Saan viimeiset kuvat käsiteltyä. Päivä oli paljon kiireisempi kuin arvelin. Siirtymiin meni yhtä paljon aikaa kuin kuvaamiseen. Kuvankäsittelyn yritän pitää mahdollisimman nopeana, jo kuvatessa koetan saada valotuksen kohdalleen. Päivän kuvasaldona oli  perushyviä dokumentaarisia uutiskuvia, joku voisi sanoa että hieman tylsiä ja tavanomaisia, mutta erikoisuuden tavoittelu on luksusta, eikä siihen oikein ollut tänään aikaa. Ehkä kiire on myös tekosyy jättää rohkeammat irtiotot tekemättä.

16:10 Käsityömessu-keikan toimittaja käy pyytämässä, voitaisiinko kuitenkin laittaa lehteen jokin yleiskuva käsityömessuilta, kun ottamaani kuvaan oli unohtunut kysyä kuvattavien nimet. Sanon, että käyhän se. Laitetaan vaan.

16:40 Lähden kotiin.

Linnun silmin

Ihmisiä seuraamassa maanparannusnäytöstä Liperissä.

 Kopterilla kuvattaessa on vaikea nähdä pieniä yksityiskohtia, joilla voisi kertoa tarinaa. Ilmakuvat ovat usein hyvin dokumentaarisia valokuvia, joissa kuvaajan oma näkymys aiheesta on vähäinen. Kuvan kiinnostavuus on melkein kokonaan siinä, että näemme asian ensimmäistä kertaa eri perspektiivistä.

Sekvei

 Kiehtovinta katukuvauksessa on se, että tapahtumat jotka tulevat vastaan, ovat täysin ennakoimattomia. Kukaan ei koskaan keksi ideapalaverissa näitä tilanteita.

Onko muuten typerämpää asiaa kuin ideapalaveri? Palaverihan on siis luovuuden, ajattelun ja ideoinnin vastakohta. Yhteinen hetki, jolloin kirkkaatkin ajatukset ja visiot muuttuvat keskinkertaiseksi ja tasapaksuksi sanapuuroksi.

Tie

Kuva, jolle en ole keksinyt mitään käyttöä. Ei tule mieleen mitään juttuaihetta, minkä yhteydessä tämän voisi julkaista. Arkistoon laittaessa en meinannut keksiä mitään hakusanoja, millä tätä voisi etsiä. Joku tuossa maisemassa kuitenkin viehättää, tuijottelin sitä vartin ennen kuin otin kuvan.

Lukijan kuva

Lehdissä julkaistaan lukijoitten ottamia kuvia. Kuvissa esiintyvät useimmiten maisemat, kukat, lemmikit, auringonlaskut ja viime aikoina myös revontulet. Osa kuvista on erittäin autenttisen näköistä kamaa, mutta monet lukijat käsittelevät kuvansa ennen niiden lähettämistä toimitukseen.  Värisaturaatiot ovat tapissa ja väittäisin että osa kuvista on yhdistelmiä useista eri valoituksista. Siitä onkin varmaan sitten pieni askel siihen, että kuvasta poistetaan jokin väärässä paikkaa oleva puunoksa. Ja kun nyt tämä netistä waretettu Photoshop tässä koneella on, niin tällähän voisi lisätä maisemaan vaikkapa jäniksen. Nuo pilvet ovat jotenkin tylsät, eilen kuvasin paremmat. Noin. Nyt on hyvä.

Ammatikseen työtä tekevät lehtikuvaajat ovat henkilökohtaisesti vastuussa, että lehteen menevät kuvat ovat manipuloimattomia valotuksia. Voisi olla paikallaan kertoa julkaistujen lukijan kuvien yhteydessä, että lehti ei voi tietää miten kuvat ovat syntyneet.

Yli-käsittelyä

Clarity-säädön yliannostus on tyypillinen aikamme vitsaus.

2000-luvun alkupuolella kameravalmistajat lisäsivät kameroihin mahdollisuuden kuvata RAW-tiedostoja. Tämä tarjosi kuvaajille suuremmat jälkikäsittely mahdollisuudet. Se tarkoitti myös sitä, että photoshop-niilon piti tietää mitä tekee. Tavallisen kuluttajan käyttämä jpg-formaatti teki kuvaan suoraan tarvittavat automaattiset säädöt, RAW-kuvaan ne on osattava tehdä itse. Nykyään näkee kaikkialla kuvia, joita on työstetty tyyliin "nupit kaakossa". Kuvat ovat usein katselukelvottomia. Säätöjä tehdään liikaa, ja lopputulos on luonnottoman näköinen. Voin kuvitella miten kymmenen vuoden päästä katsotaan näitä kuvia ja mietitään, mitä ihmettä näille on tehty. Kuvienkäsittely on kuin bassonsoitto; kun sitä ei huomaa, se on tehty oikein.

Laitetaankin joku toinen kuva

Ratkaiseva syöttö lähtee Teemu Rannikon käsistä.

Joensuun Katajan Teemu Rannikko jahtasi koripallon eurosarjan syöttöennätystä. Yhdeksän koriin johtanutta syöttöä takaisi uuden ennätyksen. Päätettiin laittaa lehteen kuva juuri siitä yhdeksännestä syötöstä, mikäli se sattuisi ottelussa tulemaan.

Siinä sitten laskettiin Rannikon passeja yksi kerallaan. Kahdeksan syöttöä kun tuli täyteen, alkoi omakin syke nousta. Mietin kuumeisesti mistä saisin varmimmin syötön kuviin. Pelinrakentajan kuvaamista kentän päädystä vaikeuttaa se, että edessä on aina kymmenkunta pelaajaa, jotka tulevan kameran ja kohteen välille. Päätin siis kiivetä kentän laidalta päätykatsomoon. Siellä olin ylempänä kuin pelaajat ja näkyvyys olisi melkein esteetön. Vain koriteline blokkasi pienen kaistaleen kentästä. Paikka vaikutti erinomaiselta. Tästähän voi vaikka onnistua, ajattelin. Muutama näyttävä syöttökuva tulikin, mutta Rannikon kanssapelaajat eivät saaneet survottua palloa syötöistä pussiin. Lopulta Rannikko otti muutaman askeleen vasemmalle harhauttaen israelilaisjoukkueen puolustajat, hyppäsi ilmaan ja syötti Carson Desrosierisille, joka laittoi pallon koriin.

Laitettiin lehteen sitten kuva jostain toisesta tilanteesta.