Tarjolla edullinen kuvaaja

Itselläni olisi tarvetta putkimiehelle. Tietääkö kukaan ammattiputkimiestä, jolle riittäisi palkaksi sisäänpääsy kotiini.

Keskipakopisteen vanki

Julkaistuja ja julkaisemattomia kuvia parin viime vuoden ajalta.

Kuvaajilla on omat mieltymykset  ja lempitavat sommitella asiat ja ihmiset kuviinsa. Kuvaushetkellä aikaa on usein vähän ja ratkaisut ovat vaistonvaraisia. Olen aikoja sitten tiedostanut oman maneerini, mutta niistä on erittäin vaikea päästä kiireisessä tilanteessa irti. Toiset kompositiot vaan näyttävät omaan silmään paremmilta kuin toiset.

Tahaton remake

Ylh. copyright Mikko Makkonen/Karjalainen alh. Sakari Lindell/Karjalainen

Jari Simanainen korjaa televisiota. Yllä vuonna 2013 ja alla 2009. Etsin kuvauskeikan jälkeen kuva-arkistosta Simanaisen etunimeä ja tämä kollegan ottama kuva tuli vastaan.

Televisio näyttää olevan samalla paikalla, samoin taustalla Simanaisen päästä sojottava lukulamppu, Simanaisen vasen käsi on noussut 2013 vuoden kuvassa ylös, alempi kuva on ilmeisesti talvella, koska Simanainen on pukeutunut lämpimästi villapaitaan, 2013 kuva on otettu suorilta jaloilta, 2009 kuvaaja on kyykistynyt television tasalle.

Tupakanmittainen tauko

Pohjois-Karjalan rajamieskillan 50-vuotisjuhlissa.

Kuvaaja sai taas kahvia juodakseen

Joku tiedotustilaisuus.

Kuvaajien määrä vähenee toimituksissa, mutta keikkojen määrä pysyy samana. Tästä seuraa muutamia asioita. Kuvauksia ei ehditä suunnittelemaan. Kuvaajalla on keikalla vähemmän aikaa, tilanteet lavastetaan nopeasti. Kuvaaja kuvaa haastattelun, ei itse asiaa. Alamme käydä tiedotustilaisuuksissa kuvaamassa. Ne jotka toivat suomalaisen lehtikuvan ulos tiedotustilaisuuksien paperinmakuisesta maailmasta eli tekivät siitä kuvajournalismia, katselevat varmaan nykymenoa surumielin.

Olen yrittänyt ymmärtää lehtikustantajien logiikkaa: "enemmän huonompia kuvia vähemmällä väellä". Vaikea on nähdä kuinka nykyisessä kuvatulvassa määrä voisi jotenkin korvata laadun.

Ehkä meidän kuvaajien olisi myös syytä katsoa peiliin ja miettiä, ovatko omat kuvat riittävän mielenkiintoisia. Sellaisia joista lukija olisi valmis maksamaan.

Mikä se oli? Pistos sydämessä?

Pohjalla

Tällä kertaa olin kuvaamassa uppopalloa ja tietysti joku action-kamera piti yrittää ujuttaa altaan pohjalle, että saadaan kuvia veden alta. Sieltä missä toimintaa on. Altaan pohjalla oli aivan liian pimeää, sen näki heti. Silti Goprota viriteltiin pelaajan päähän ja imukupeilla altaan pohjalle, josta pelaajat potkivat sen tietysti heti kumoon. Kameran kortilla oli muutama gigatavu sinisävyisiä tutkielmia kloorivedestä ja epäselvistä ihmishahmoista.

Tämä kuva syntyi ponnahduslaudan päältä, pinnan yläpuolelta.

Teletappi

Kalevan Rasti juhlii Jukolan viestin voittoa Vantaan Hakunilassa 2012.

Olin kahden tv-kameran välissä kuvaamassa voitonjuhlintaa, en siis voinut liikkua sivusuunnassa. Näin heti horisontissa sojottavan pylvään. Kuinka kauniisti se asettuikin uudestaan ja uudestaan, ruutu ruudun perään Kalevan Rastin ankkurin päähän.
Hämmästyttävää on se, miten paljon näitä teletappikuvia näkyy lehdissä. Ehkä kuvaajat haluavat uudistaa ikivanhoja kauneuskäsityksiä.